Vuonna 1934 Viipurin Tervaniemeen perustetun Viipurin maakunta-arkiston asiakirjoista jäi viime sotien aikana suurin osa evakuoimatta. Sodan jälkeen venäläiset sijoittivat suomalaiset arkistot samaan rakennukseen, josta nyt käytetään nimeä Leningradin oblastin arkisto - Lenoblogosarchiv. Suomalaisia arkistoja on kartutettu myöhemmin myös muualta "löytyneillä" suomalaisilla viranomaisten, järjestöjen ja yksityisten arkistoilla. Suomalaiset arkistot muodostavat nykyään Lenoblogosarchivissa säilytettävistä asiakirjoista noin 10 %. Kaikkiaan siellä säilytetään noin 1,2 miljoonaa asiakirjakansiota, joista suomalaisten asiakirjojen osuus on vajaat 120 000 asiakirjakansiota (450 arkistonmuodostajalta).
Venäläinen arkistojärjestelmä poikkeaa suomalaisesta järjestelmästä huomattavasti. Venäjällä arkiston laajuutta ei mitata hyllymetreittäin, vaan asiakirjakansioittain (-vihoittain). Kukin arkistonmuodostaja muodostaa oman fondin. Fondi puolestaan voi sisältää vaihtelevan määrän asiakirjakansioita eli deloja. Yhden asiakirjakansion laajuus vaihtelee yhdestä sivusta jopa useaan sataan sivuun. Yksi asiakirjakansio ei kuitenkaan muodosta niin suurta yksiötä kuin tavallisesti Suomessa käytössä olevat kansiot tai mapit.
Nykyisin Lenoblogosarchivin asiakirjojen kayttö on vapaa kaikille tutkijoille. Haluamansa asiakirjat saa tutkijasaliin yleensä yhtä nopeasti kuin suomalaisissakin arkistoissa, joskin on syytä varautua täyttämään tai ainakin kuittaamaan useita lomakkeita. Arkiston käytössä on kopiokone ja kopioiden hinta on ainakin vielä ollut varsin kohtuullinen. Käytäntönä on ollut, että tulevasta käynnistään ja haluamistaan asiakirjoista tulee ilmoittaa arkistolle kirjallisesti etukäteen. Arkiston palveluksessa ei ole ketään suomenkielen taitoista, joten ilmoituksen tulisi olla joko venäjän- tai englanninkielinen.