Kärkkäinen Satu 7.5.2004

Lääketieteellinen tiedekunta

Sisätaudit/kardiologia

Genetics of dilated cardiomyopathy in the Eastern Finnish population (Laajentavan kardiomyopatian genetiikka itäsuomalaisessa väestössä)

Vastaväittäjä: Dosentti Juhani Airaksinen, Turun yliopistollinen sairaala
Kustos: Professori Keijo Peuhkurinen, Kuopion yliopistollinen sairaala

Väitöskirjan tiivistelmä:

Laajentava eli dilatoiva kardiomyopatia on sydänlihassairaus, jolle tyypillistä on vasemman kammion laajentuminen ja sydämen huonontunut pumppaustoiminta. Laajentava kardiomyopatia on yksi tärkeistä sydämen vajaatoimintaa aiheuttavista sairauksista ja se on johtava syy sydämensiirtoihin. Laajentava kardiomyopatia aiheuttaa paljon sairastavuutta ja sairauteen liittyy äkkikuoleman riski. Arviolta 20 - 35 % laajentavasta kardiomyopatiasta on perinnöllistä. DCM:n genetiikka on intensiivisestä tutkimuksesta huolimatta vielä varsin huonosti tunnettu. Tähän mennessä laajentavaa kardiomyopatiaa aiheuttavia geenivirheitä on kuvattu 17 eri geenistä, jotka koodaavat mm. tumakalvon, soluntukirangan ja sarkomeerin proteiineja. Maailmalla kuvatut geenivirheet selittävät taudin vain yksittäisten potilaiden tai perheiden osalta.

Tämä väitöskirja on osa suurempaa tutkimuskokonaisuutta, jonka tavoitteena on tutkia laajentavan kardiomyopatian etiopatogeneesiä tai ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Tässä väitöskirjassa keskityttiin laajentavaa kardiomyopatiaa sairastavien potilaiden geneettisen taustan ja sairauteen liittyvän taudinkuvan tutkimiseen. Tutkimuksessa seulottiin yhteensä yhdeksän DCM:n ehdokasgeeniä itäsuomalaisessa potilasaineistossa (52 potilasta) käyttäen molekyylibiologisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessa oli mukana myös 38 potilasta Helsingin alueelta.

Väitöskirjan tutkimuksissa löydettiin yhteensä neljä aiemmin kuvaamatonta laajentavaa kardiomyopatiaa aiheuttavaa geenivirhettä kolmesta eri geenistä (lamiini A/C, beta-myosiini raskasketju ja delta-sarkoglykaani). Yksi lamiini A/C-geenin mutaatio löytyi viidestä eri suvusta ja yhdeltä yksittäiseltä potilaalta. Mutaatio aiheuttaa vakavan taudinkuvan, johon liittyy etenevä sydämen johtumishäiriö, eteisvärinä, sydämen vajaatoiminta ja kohonnut äkkikuoleman riski. Muut kolme mutaatiota löytyivät yksittäisistä suvuista. Löydetyt neljä geenivirhettä selittivät noin 11.5 % koko potilasaineiston tautitapauksista. Lamiini A/C-geenin mutaatiolla on ns. perustajamutaation piirteitä ja se onkin todennäköisesti ensimmäinen laajentavassa kardiomyopatiassa kuvattu perustajamutaatio. Perustajamutaatiot voivat rikastua väestöön ja olla siten suhteellisen yleisiä väestössä. Tämän asian selvittäminen vaatii vielä jatkotutkimuksia löytämämme mutaation osalta.

Laajentavaa kardiomyopatiaa aiheuttavien geenivirheiden tunnistaminen auttaa taudin syntymekanismien selvittämisessä ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös ennusteen arvioinnissa. Tällä hetkellä tunnetut geenivirheet mahdollistavat taudin varhaisemman diagnosoinnin ja siten varhaisemman hoidon aloituksen niille potilaille, joiden suvusta geenivirhe on löydetty. Toisaalta ne sukulaiset, joilta geenivirhettä ei ole löydetty, voidaan vapauttaa seurannasta. Lamiini A/C-geenin mutaatio voi jatkossa soveltua yleisempään seulontaan potilailla, joilla on laajentava kardiomyopatia ja sydämen johtumishäiriö. Ennen yleisempää seulontaa on kuitenkin tehtävä lisätutkimuksia. Tällä hetkellä ei ole siis olemassa geenitestiä, joka auttaisi taudin laajentavan kardiomyopatian diagnosoimisessa.


Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 951-781-449-6

Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus_at_uku.fi