Väitös Terveystieteiden tiedekunta
Neurotieteet
0


MSc Xavier Ekolle Ndode-Ekane

Syntynyt 1977, Victoria (Limbe), Cameroon
Kotikunta Kuopio

MSc Biomedicine 2005, University of Linköping, Sweden
Bachelor of Medical Laboratory Science 2001, University of Buea, Cameroon

Väitösaika ja -paikka
15.12.2012, 12.00, Tietoteknian auditorio (TTA)

Väitöskirja
Development of Epileptogenic Network Alterations in Rodent Models of Status Epilepticus: Role of the urokinase-type plasminogen activating system

Vastaväittäjä
Professori Leszek Kacmarek, Nencki-instituutti, Varsova, Puola

Kustos
Professori Asla Pitkänen, Itä-Suomen yliopisto

Väitöstilaisuuden kieli: englanti


Väitöstiedote:

Hermokudoksen muovautumismekanismit epilepsiassa

Epilepsian toteamista ja hoitoa tukevien uusien biomarkkerien löytäminen voi tuoda helpotusta epilepsiaa sairastavien elämään. Tämän vuoksi epilepsian kehittymiseen johtavia hermoverkon muutoksia on syytä selvittää entistä tarkemmin. Master of Science Xavier Ekolle Ndode-Ekanen väitöskirja valaisee näihin muutoksiin liittyviä molekyylitason mekanismeja.

Epilepsia on toiseksi yleisin neurologinen sairaus maailmassa, vain aivohalvaus on yleisempi. Epilepsiaa sairastaa 50 miljoonaa ihmistä, joista 30 prosentilla epilepsia on symptomaattinen eli sen syyksi voidaan osoittaa aikaisempi vaurio aivoissa. Epilepsiaan johtavan tapahtumaketjun eli epileptogeneesin voivat käynnistää erilaiset aivoja vaurioittavat tekijät, kuten pään vamma, aivoverenkiertohäiriö, tulehdus tai pitkittyneet kuumekouristukset. Epileptogeneesin aikaisia muutoksia ovat muun muassa hermosolujen tuhoutuminen ja uusien hermosolujen synty, hermosolujen viejä- ja tuojahaarakkeiden muovautuminen, tulehdustila, veriaivoesteen vaurio ja verisuonten uudismuodostus.

Ndode-Ekanen väitöstutkimus osoitti, että aivojen hippokampuksessa tapahtuvilla erityyppisillä epileptogeneettisillä hermoverkon muutoksilla on erilainen ajallinen yhteys epileptogeneesiin. Tulokset osoittivat myös, ettei epileptogeneesin aikana tapahtuvalla verisuonten uudismuodostuksella ole yhteyttä hermosäikeiden versomiseen, hermosolujen tuhoutumiseen tai uusien hermosolujen syntyyn. Tutkimuksessa käytettiin ohimolohkoepilepsian rottamallia, jolle oli kemiallisesti aiheutettu pitkittynyt epileptinen kohtaus, status epilepticus. Epilepsian kehittymistä seurattiin video-EEG:n ja immunohistokemiallisten menetelmien avulla.

Tutkimus osoitti, että urokinaasityyppinen plasminogeeniaktivaattori uPA ja sen reseptori uPAR ovat merkittävässä roolissa epilepsian kehittymisessä. Tämän toteamiseksi käytettiin poistogeenisiä hiiriä, joilta oli estetty joko uPA:n tai sen reseptorin uPAR:in ilmentyminen. uPA ja uPAR ovat osa plasminogeeniaktivaattorijärjestelmää, joka on mukana fysiologisissa prosesseissa kuten verihyytymien ja solunulkoisen aineksen hajottamisessa. Tulosten perusteella epileptiset oireet ovat vaikeammat uPAR:in, mutta ei uPA:n puuttuessa. Sekä uPA että uPAR säätelevät epileptogeneesin aikaista hermosolujen tuhoutumista ja uusien hermosolujen syntyä, mutta vain uPAR vaikuttaa merkittävästi epileptogeneesin aikaiseen verisuonten uudiskasvuun ja tulehdustilaan.

Väitöstutkimus tuotti yksityiskohtaista tietoa epilepsian kehittymiseen liittyvien hermoverkon muutosten yhteyksistä. Tutkimus osoitti myös, että uPA:a ja uPAR:ia koodaavilla Plau- ja Plaur-geeneillä on tärkeä merkitys symptomaattisen epilepsian kehittymisessä.


Takaisin väitöksiin