Enantiomeereillä on identtiset fysikaaliset ominaisuudet, kuten sulamispiste ja kiehumispiste, mutta niillä on erilainen optinen aktiivisuus eli ne kiertävät eri suuntiin tasopolaroitua valoa. Kiraalisen yhdisteen ominaiskierto määritetään polarimetrillä käyttäen valonlähteenä polarisaattorin avulla tasopolaroitua valoa eli valoa, joka värähtelee vain yhdessä suunnassa. Tasopolaroidun valon kulkiessa optisesti aktiivisen aineen tai sen liuoksen läpi valon säde törmää asymmetrisiin molekyyleihin, jolloin säteilyn värähtelytason suunta muuttuu. Polarimetriputkeen katsomalla todetaan kierron arvo asteina ja onko se positiivinen (+, myötäpäivään, dextrorotatory) vai negatiivinen (-, vastapäivään, levorotatory).

Ominaiskierto (optinen rotaatio)

Ominaiskierto on optisesti aktiivisille yhdisteille ominainen fysikaalinen suure, jota voidaan käyttää yhdisteen puhtauden tai konsentraation määrittämiseen. Ominaiskierto voidaan laskea polarimetrilla mitatun kiertokulman, polarimetriputken pituuden ja liuoksen konsentraation avulla:

a  = havaittu kierto

l = valon kulkema matka liuoksessa (dm)

c  = näytteen konsentraatio (g/ml)